Meri on meidän peltomme

Lavansaari oli viime vuosisadan alussa tunnettu vilkkaasta talonpoikaispurjehduksestaan, ja saaren laivasto oli Suomen maalaiskuntien suurimpia. Kivien seilaus Pietariin, Riikaan ja Tallinnaan sekä Itämeren laajuinen rahtiliikenne työllisti purjehduskauden aikana saaren koko työkykyisen asujamiston. Saarella ei ollut viljelyksiä, vaan toimeentulon perustana oli meri ja merenkulku. Talvisin kalastettiin jäälakeuksilla ja rakennettiin uusia kaljaaseja, sulan veden aikana seilattiin. Teoksessa seurataan saaren merenkulun kehitystä ja kasvua 1840-luvulta itsenäisen Suomen alkuaikoihin.