Lihaa säästämättä, armosta tinkimättä

Lestadiolainen herätysliike tunnetaan uskonnollisena liikkeenä, jonka opilliseen kehitykseen ja hengelliseen mentaliteettiin ovat alusta saakka vaikuttaneet vahvat maallikkosaarnaajat. Yksi 1900-luvun alkupuolen vanhoillislestadiolaisuuden maallikkovaikuttajista oli Matti Suo (1861–1927), jonka lukuisia kirjoituksia on jatkuvasti julkaistu monissa lestadiolaislehdissä. Niitä on myös käännetty useille kielille. Suon opinkäsityksillä on ollut pitkä jälkivaikutus herätysliikkeessä.

Tässä tutkimuksessa lestadiolaisuuden historian ekspertti professori (emeritus) Jouko Talonen luo katsauksen Matti Suon elämään, toimintaan ja opinkäsitykseen. Tutkimus perustuu huolellisesti kerättyyn lähdeaineistoon.

Talosen tutkimus kuvaa Suota vanhoillislestadiolaisen ”maallikkodogmatiikan” edustajana. Teos avaa lestadiolaisuuden dogmaattisia lähtökohtia ja antaa samalla aineksia liikettä koskevaan julkiseen keskusteluun, joka 2000-luvulla on ollut poikkeuksellisen vilkasta.