Kenen tahansa politiikka

Länsimaisessa traditiossa jokaisen poliittisen yhteisön perustassa on ollut toisen ulossulkeminen. Globalisoituvassa maailmassa toiselle ei kuitenkaan löydy enää omaa paikkaa, johon hän voisi paeta ”meidän” mielivaltaa. Näin toisen ulossulkemisesta tulee väistämättä yksioikoista väkivaltaa ja toisen tuhoamista. Tästä syystä poliittisen ajattelun kiireisenä tehtävänä on löytää vastaus kysymykseen, mikä voisi olla sellainen yhteisö, joka ei perustuisi toisen ulossulkemiseen, mutta joka siitä huolimatta olisi poliittinen. Mika Ojakankaan Kenen tahansa politiikka on tulos tuon vastauksen etsinnästä. Sen lähtökohtana on Carl Schmittin poliittinen teoria, jossa vihollisen identifioimisesta ja ulossulkemisesta tehdään oman identiteetin ja samalla poliittisen yhteisön olemassaolon edellytys. Tätä teoriaa vastaan Ojakangas asettaa Paavalin ja ylipäätään alkukristillisen ajattelun, josta hän löytää avaimet ulossulkemattoman, ”kenen tahansa” yhteisön ajattelemiselle. Schmittin ja Paavalin ohella kirjassa käsitellään vasemmistolaisuuden olemusta ja alkukristillisyyden poliittista vaikuttavuutta nykyaikaisissa yhteiskunnissa sekä tarkastellaan kriittisesti Martin Heideggerin, Friedrich Nietzschen, René Girardin, Jürgen Habermasin, Hannah Arendtin, Michel Foucault’n ja Giorgio Agambenin ajattelua.