Pohjajään ilo

Liisa Enwald piirtää teoksessa tarkoin vedoin kuvaa Helvi Juvosen runojen miniatyyrimaailmasta, kivistä, kehäkuvioista, kärsimyksen, hiljaisuuden ja kuuntelun teemoista. Enwald lukee Juvosen rinnalla myös muita lyyrikoita, kuten Juhani Siljoa, Uuno Kailasta, Aaro Hellaakoskea ja Mirkka Rekolaa, sekä paikantaa kohdettaan kirjallisuutemme 1910–1950-luvun historiaan. Juvosen rakastetuimmat runot – ”Pikarijäkälä”, ”Pohjajäätä” ja ”Kuningas kultatakki” – saavat perusteelliset analyysit, mutta myös tuntemattomammiksi jääneitä runoja valaistaan.