Roman Female Praenomina

Kajavan väitöskirjatutkimus antaa yleiskuvan naisten etunimistä ja niiden käytöstä antiikin Roomassa. Teos muodostuu kahdesta nimiluettelosta ja aineiston yksityiskohtaisesta analyysistä. Individualisoivat etunimet olivat olennainen osa roomalaisten miesten nimijärjestelmää, mutta naisilla niitä tavataan harvoin. Tämä siitä syystä, että naisten asema roomalaisessa yhteiskunnassa oli joka suhteessa näkymättömämpi kuin miesten. Sukujen ja klaanien kasvava merkitys johti siihen että naisten nimeksi tuli käytännössä pelkkä sukunimi. Kaikesta huolimatta Rooman tasavallan ajalta tunnetaan lähes 50 erilaista naisten etunimeä. Niitä käytettiin ensisijaisesti erottelemaan toisistaan samannimisiä sisaria. Henkilökohtaisten lisänimien käyttö tasavallan ajan lopulta lähtien teki etunimet tarpeettomiksi. Naisten etunimiä tavataan kuitenkin myös keisariajalla, jolloin niitä käyttivät mm. alempiin yhteiskuntaluokkiin kuuluneet naiset, jotka eivät tunteneet roomalaista nimijärjestelmää. Yläluokan keskuudessa naisten etunimet tulivat suosituiksi 2. vs:n jälkipuoliskolla ja etenkin 3. vs:lla jKr. Etunimien käyttö liittyi useimmiten tuolloin muotiin tuleeseen polynomiaan, moninimisyyteen. Useat etunimiä käyttäneet yläluokan naiset olivat sukua keisarille tai muuten läheisesti yhteydessä keisaridynastiaan. Etunimet olivat usein myös pelkästään statussymboleja.