Kuhnurien kerho

”Kuinka asua, työskennellä ja viihtyä uuden työn tilassa? Kuinka vastata sen vaatimuksiin ja sopeutua siihen? Eli: kuinka olla kiinnostunut kaikesta välittämättä mistään?”

”Työ edellyttää yhteistyötä ja vaatii yksilöllisyyttä ja täydellistä riippumattomuutta, se edellyttää toisten huomioonottamista ja vaatii välinpitämättömyyttä toisia kohtaan, se edellyttää myötätuntoa ja vaatii kyynisyyttä. Se edellyttää kiinnostumista mistä tahansa ja vaatii ikävystymistä mihin tahansa. Paradoksi synnyttää kärsimättömyyttä: kärsimätön on valmis tekemään mitä tahansa, mutta hän ei halua tehdä mitään erityistä. Hän kysyy kuin lapsi: ’Mitä voisin tehdä?’ Mutta yksikään ehdotus jonkin erityisen asian tekemisestä ei häntä kiinnosta. Sen sijaan hänen levottomuutensa on tarttuvaa lajia ja leviää nopeasti ärtymyksenä kärsimättömän välittömään ympäristöön.”

Jussi Vähämäki käsittelee teoksessaan Kuhnurien kerho. Vanhan työn paheista uuden hyveiksi työn muutosta levottomuuden ja ikävystyneisyyden aikakaudella.