Vaaleanpunainen tasavalta

Kansallisen eheytymisen vaatimusta julistettiin kaikkialla vuoden 1918 sisällissodan jälkeen, mutta vaatimukset jäivät helposti kuitenkin yleisen katkeruuden alle. Silti Suomessa tehtiin 1920-luvun taitteessa kymmenittäin erilaisia ratkaisuja, joiden julkilausuttuna tarkoituksena tai ainakin taustaoletuksena oli uuden sisällissodan estäminen ja yhteiskunnan integraatio. Niko Kanniston väitöskirja Vaaleanpunainen tasavalta keskittyy tutkimaan tätä integraatiokehitystä sisällissodan jälkeisinä vuosina. Kanniston mukaan Suomen ”ensimmäisen tasavallan” ei voida tulkita olevan pelkkä reaktio sisällissotaan, repressiiviseen luokkayhteiskuntaan, suojeluskuntiin ja sen synnyttämään ”leiri-ideologiaan” vaan sen tausta on monipuolisempi. Käsitys suomalaisesta kansakunnasta ja valtiosta oli muuttunut itseisarvoksi vuoteen 1918 mennessä. Vuosi 1918 muutti ja hajotti nopeasti ja jopa ratkaisevasti itsenäisyyden ja kansallisen yhtenäisyyden tulkintalinjoja, mutta toisaalta integroitumisprosessi eteni sisällissodan jälkivuosina huomattavasti pidemmälle kuin yleensä on esitetty tai oletettu.