Nooa juutalaisessa tulkintatraditiossa ja sen vaikutus varhaiseen kristilliseen tulkintaan

Huom. Julkaisussa saattaa olla pieniä kosmeettisia vikoja (kulumaa, naarmuja, taitoksia, repeytymiä, tarrajälkiä) kannessa ja seläkkeessä. Julkaisu on muuten hyvässä kunnossa ja käyttämätön. Nooan kertomus (1 Moos 6-9) Vanhassa testamentissa ei ole ainoa muinaisessa Lähi-idässä tunnettu vedenpaisumuskertomus. Kerronnan monet yksityiskohdat löytyvät myös Eridu-genesiksestä sekä Athrahasis- ja Gilgamesh-eepoksista. Samantapaisia kertomuksia tunnetaan myös myöhäisemmissä babylonialaisissa ja kreikkalaisissa kirjoituksissa. Kertomustraditio ilmentää maailmanlaajuisen katastrofin uhkaa mutta samalla myös ihmiskunnan jäännöksen pelastumista.

Tämän kirjan tarkoituksena on tarjota katsaus siihen, miten Nooa-kertomusta tulkittiin juutalaisissa ja kristillisissä myöhäisantiikin ajan teksteissä. Kirjoittajan teesi on, että kristillisen Vanhan testamentin tulkinta ei lähtenyt liikkeelle tyhjästä, vaan ankkuroitui vahvasti toisen temppelin ajan juutalaisiin tulkintoihin. Siksi kirjassa luodaan ensin katsaus juutalaisiin tulkintoihin ja verrataan kristillisiä tulkintoja niihin.

Käsiteltäviä teemoja ovat mm. Jumalan pojat, jotka rakastuvat ihmisten tyttäriin ja tuovat turmeluksen maailmaan; Nooan vanhurskaus ja halu erottautua jumalattomasta elämänmenosta; Nooan sata vuotta kestävä laivanrakennusprojekti, jolloin Jumala antaa maailmalle mahdollisuuden kääntyä; Nooa uutena Aadamina, joka aloittaa ihmiskunnan historian uudelleen; Nooa linkkinä Jumalan suunnitelmalle valita Abraham; Nooan viininviljelysprojekti ja humalatila sekä Haamin pojan Kanaanin kiroaminen.

Antti Laato on Vanhan testamentin eksegetiikan ja judaistiikan professori Åbo Akademissa.