Virsilaulu ja heräävä kansallinen kulttuuri-identiteetti

Hannu Vapaavuoren käytännöllisen teologian alaan kuuluva väitöskirja tarkastelee virsilaulua osana heräävää kansallista kulttuuri-identiteettiä. Suomen kansan oma historia, kieli ja kulttuuri saivat 1800-luvun puolivälistä lähtien aikaisempaa suurempaa huomiota osakseen; suomalaisilla uskottiin olevan oma erikoislaatunsa Euroopan kansojen joukossa. Kansallinen herääminen heijastui yhteiskunnan eri aloille. Keskeistä oli suomalaiskansallisen kulttuurin nostaminen ajan vaatimusten tasolle. Kansan sivistämisvaatimus kohdistettiin myös sen veisuutaitoon, jonka tila arvioitiin varsin kehnoksi. Virsilaulun harjoitusta pidettiin tärkeänä sekä sivistyksen että siveellisyyden edistämisessä. Laulutaito oli jopa yhtä tärkeä kuin lukutaito, kysymys ei ollut vain kirkollisen perinteen tai jumalanpalveluselämän elvyttämisestä.