Ting, rum och barn

Lönnqvist soveltaa tutkimuksessaan kulttuuriantropologista tarkastelutapaa sekä historialliseen lähteistöön eli asiakirjoihin ja kuviin, että suulliseen perimätietoon eli 1800-luvun jälkipuoliskolla ja 1900-alkupuoliskolla syntyneiden kertojien lapsuudenmuistoihin. Kirja valaisee lapsen asemaa kulttuurissa: mikä arvo ja millainen paikka lapselle on eri aikoina annettu. Se kartoittaa myös lapsen reviiriä: minkälaisen paikan lapsi itse on vallannut itselleen - usein aikuisten ja heidän valtansa ulottumattomissa sekä analysoi esineiden ja paikan roolia aikuisten ja lasten maailmassa.