Laiva Toivo, Oulu

Fregatti Toivo oli kauppahuone J. W. Snellmanin ylpeys, suurin purjelaiva, mitä Oulussa koskaan rakennettiin. Kesällä 1877 laiva sai yllättäen huonoa mainetta, kun kotiin palanneiden merimiesten kuoro esitti pilkkalaulun, jossa kuvailtiin, miten huonosti Toivon kapteeni oli miehistöään kohdellut. Kun tarinan konna oli itsensä laivanomistajan, kauppaneuvos J. W. Snellmanin poika, Henrik Wilhelm, oli tapahtumassa suoranaisen sosiaalisen protestin makua. Tämä laulu, "Laiva Toivo, Oulu", tunnetaan hyvin vielä tänä päivänäkin, mutta mitä' fregatti Toivolla todella tapahtui? Kuka teki pilkkalaulun kapeeni Snellmanista ja miksi hän tähän puuhaan ryhtyi? Vaikka moniin kysymyksiin löytyy vastaus, ei täydellistä totuutta voida enää tavoittaa. Silti laulu on arvokas historiallinen lähde: se kuvaa elämää suomalaisissa laivoissa merimiesten omasta näkökulmasta. Yleisemmällä tasolla Toivon tarina on myös erikoislaatuista arkipäivän historiaa. Siitä aukeaa näkymä maailmaan, jota ei enää ole, suurten purjelaivojen ja siirtomaaimperiumien aikaan. Se kertoo unohdetusta kansasta, kaikilla merillä purjehtineista merimiehistä, ja kovasta elämästä, jossa ei aina kymmentä käskyä muistettu.