Naiivista ja sentimentaalisesta runoudesta

"Runoilijat ovat kaikkialla, jo käsitteensä mukaisesti luonnon varjelijoita. Silloin kun he eivät enää voi sellaisia täysin olla ja kokevat jo itsessään satunnaisten ja keinotekoisten muotojen tuhoavan vaikutuksen tai ovat ainakin taistelleet niiden kanssa, he esiintyvät luonnon todistajina ja kostajina. He joko ovat luontoa tai etsivät sitä. Tästä saa alkunsa kaksi täysin erilaista runoilemisen tapaa, jotka tyhjentävät ja jakavat keskenään koko runouden alueen. Jokainen, joka todella on runoilija, on, riippuen siitä millaisena aikana hän kukoistaa ja miten ajan satunnaiset olosuhteet vaikuttavan hänen yleiseen sivistykseensä ja ohimeneviin mielialoihinsa, joko naiivi tai sentimentaalinen runoilija."