Musiikki ja autismi

Musiikki ja autismi - prosodinen merkki eksistentiaalisemiotiikassa on tutkimus musiikillisen ja kielellisen ilmaisun pienimmistä kerronnallista merkitystä muodostavista merkeistä. Nämä luonnollisuuteensa peittyvät merkit ovat ilmaisua jäsentäviä prosodisia piirteitä.

Prosodinen piirre tarkoittaa musiikissa ja puheessa aikaa hahmottavaa taukoa, äänen laajuutta merkitsevää korostusta tai tempoa ja liikkeen nopeutta säätelevää kestoa. Se on myös äänen kokemuksellista intensiteettiä ja merkitystä vaihtavaa sävelkulkua, rytmittyvää musiikillista intonaatiota. Vaikean autismin sävyttämässä ilmaisussa prosodinen merkki ja merkitys eivät yleensä ilmene. Merkki puuttuu tai sillä on näyttäytyessään poikkeava autokommunikoiva merkitys.

Tutkimuksessa tarkastellaan puuttuvan merkin ja merkityksen negaatiota Eero Tarastin eksistentiaalisemioottisen merkkiteorian ja Julia Kristevan psykoanalyyttisen subjektiteorian valossa. Prosodinen piirre muuttuu kommunikoivaksi merkiksi kiinnittyessään kohteena olevaan toiseen. Lapsi tunnistaa merkin löytäessään musiikista kuuntelevan kaiun kehittyvän merkitysmaailmansa rajoiksi.

Kirjan koko 26cm x 30cm.