Larin Parasken epiikan kielellisestä variaatiosta

Kalevalamittainen kansanrunous on ollut laulettua, vaikka sitä on yleensä tallennettu vain sanellussa asussa. Larin Parasken runoja tallentaneet Axel Borenius ja Adolf Neovius pyrkivät tallentamaan myös runojen lauletut versiot. Tämän aineiston pohjalta voi selvittää, millaisia äänne- ja muoto-opillisia, syntaktisia ja sanastollisia eroja Parasken laulettujen ja saneltujen runojen välillä on. Parasken runojen kieli osoittautuu yllättävän monenlaisten asioiden synteesiksi. Runojen monitasoisen kielellisen variaation taustalta löytyy esitystekniikan heijastumia, murteen ja sen merkinnän eroja, tallentajien yksilöllisiä ratkaisuja sekä itse keruutyön ja myöhemmän toimitustyön vaikutusta.