Kuriton suutari ja kiistämisen rajat

Teos tarkastelee työväestön järjestäytymistä mikrohistoriallisesti syventymällä omalaatuisen suutari Vihtori Lindholmin (1868–1918) rooliin Urjalan työväenliikkeessä. Lindholmin aloitekyky ja kärkäs sanankäyttö olivat valtti maalaisyhteisön valtasuhteet avoimesti haastaneelle liikkeelle. Toisaalta suutari oli huonomaineinen käräjäpukari, joka ärsytti paitsi poliittisia vastustajia myös omia aatetovereita. Lindholmin värikkäät vaiheet osoittavat, että tämäntyyppinen kurittomuus aiheutti jatkuvia ongelmia paikalliseen ja kansalliseen politiikkaan murtautuvalle työväenliikkeelle.