Keskustajääkäri Aarne Sihvo

Vesa Saarikoski piirtää henkilökuvan Aarne Sihvosta ja valottaa hänen toimintaympäristöään ja sen poliittisia jännitteitä. Aarne Sihvon (1889–1963) voi perustellusti nimetä maailmansodan välisen Suomen johtavaksi jääkäriupseeriksi. Hänet muistetaan Karjalan valkoisen rintaman päällikkönä ja Mannerheimin kanssa suosiosta kilpailleena sotaväen päällikkönä 1923–1933. Ennen muuta Sihvo oli ståhlbergiläisen demokratian ja kansallisen eheyttämisen esitaistelija armeijan piirissä. 1930-luvun alussa hän oli oikeistoradikalismin merkittävin vastustaja kenraalikunnassa ja Mäntsälän kapinan jälkimainingeissa hän joutui eroamaan sotaväen päällikön paikalta. Sotavuosina Sihvon vastuulla oli maan väestönsuojelu. Sihvon paluu huipulle tapahtui Paasikiven Suomessa. Hän toimi puolustusvoimien komentajana 1946–1953 ja luotsasi armeijan poliittisesti välttämättömälle uudelle linjalle. Sihvon kautta lukijalle avautuu näkökulma aseellisen voiman ja yhteiskunnan vuorovaikutukseen, miten aseellisen voiman instituutiot sitoutuivat parlamentaariseen demokratiaan. Henkilötasolla läpi tutkimuksen ulottuva jännite syntyy Sihvon ja Mannerheimin poleemisesta suhteesta.