Esikaupunki moniäänisenä kulttuuriperintönä ‒ Oulun Hietasaari

Tutkimuksessa seurataan Oulun Hietasaaren vaiheita 1860-luvulta 1990-luvun lopulle. Suomalaisille pienten kaupunkien esikaupungeille tyypilliseen tapaa Hietasaari oli monikäyttöinen ja sosiaalisesti kerrostunut alue. Sieltä löysivät paikkansa työväenasutus, varakkaiden kesähuvilat, viljelykset ja kaupunkilaisten kesäinen virkistyskäyttö. Vuonna 1969 Oulun kaupunki kaavoitti Hietasaaren virkistysalueeksi. Kaupunki lunasti omistamansa alueen vuokratontit itselleen, ja suurin osa asukkaista joutui muuttamaan pois. Epävarmasta tulevaisuudesta huolimatta osa asukkaista jäi asumaan Hietasaareen ja piti kunnossa sen rakennuksia. Tultaessa 1990-luvulle alueelle muutti uusia asukkaita, joita viehätti Hietasaaren luonnonläheinen ja historiallinen miljöö. Myös uudet asukkaat halusivat kunnostaa ja vaalia vanhoja arvorakennuksia.