Vaikea vapaus

Suomessa käytiin 1850-luvun lopulta 1920-luvun lopulle kultuuritaistelu valtion katsomuspoliittisesta suuntautumisesta. Se alkoi liberaalien vaatimuksella valtionkirkollisen katsomuksellisen holhouksen lopettamisesta. Kirkko vastasi vaatimukseen suurisuuntaisella mobilisaatiolla, jonka ydin oli kansankirkkostrategia. Sosialidemokraatit uudistivat liberaalien vaatimuksen mutta hävisivät. Muutamalla keskeisellä lailla, ennen muuta hallitusmuodolla, juuri itsenäistynyt Suomen valtio asettui katsomuspolitiikassaan kirkon puolelle. Lisäksi sosialidemokraattien ajama kirkosta eroaminen jäi uskonnonvapauden tultua vuonna 1923 hyvin vähäiseksi. Mistä sosialidemokratian häviö kirkolle johtui? Oliko kirkko liian vahva vastustaja, liberalismi liian ehtynyt vai sosialidemokraattien oma katsomuspoliittinen vakaumus liian heikko?