Vaan väkevää olemista

Olenhan minä monta kertaa kuvannut sen ihanneoloni sinulle. Hiljaisella maaseudulla oma koti, hyvä 'sieluunsulautuva' puoliso rinnalla, kirjasto, jossa suuressa nauttivassa rauhassa saa elää hetkensä ihmisten kauniinpain henkien kanssa, pysyy aikakauskirjojen kanssa välittömässä henkisessä yhteydessä suuren maailman kanssa, mutta yksityisessä elämässään on täydellisesti vetäytynyt kaikesta aineellisesti tukaluuttavasta koskettelusta maailman ja ympäröivän elämän kanssa. Näin kirjoittaa nuori Volter Kilpi Helsingistä ystävälleen Anto Säynäslahdelle Kustaviin. Nämä vuosien 1899–1918 kirjeet täydentävät merkittävästi kirjailijan kuvaa.