Suomalaisten ulkomainen opinkäynti ennen Turun akatemian perustamista 1640

Keskiajalla paavillisesta kuuriasta käsin hallittiin aluetta, joka oli suurempi kuin nykyinen Euroopan unioni. Tämä edellytti oikeudellisten säädösten ja ajattelutavan yhdenmukaisuutta. Yliopistoilla oli keskeinen asema yhtenäisen maailmankuvan luojina. Pariisissa, Prahassa, Leipzigissa ja muissa keskiajalla perustetuissa yliopistoissa opiskelleet suomalaiset välittivät nämä vaikutteet Suomeen. Heidän ansiotaan oli Suomen kulttuurinen integroituminen läntiseen Eurooppaan. Reformaation jälkeen ulkomaisesta opinkäynnistä tuli osa hallitsijan kirkko- ja valtapolitiikkaa. Valtion vaikutuksen lisääntyminen muutti yliopistokulttuuria 1500- ja 1600-luvuilla. Aatelista kehittyi virkasääty, jonka jäsenille oppineisuus oli yhtä tärkeää kuin sotilaallisten taitojen hallinta. Ruotsin valtakunnan yliopistojen ja ulkomaisen opinkäynnin oli vastattava yhteiskunnallisen kehityksen koulutukselle asettamiin haasteisiin. Jussi Nuortevan tutkimus seuraa tieteellisen kulttuurin muotoutumista ja siihen vaikuttaneita tekijöitä keskiajalta Turun akatemian perustamiseen 1640. Tämä ajanjakso loi sen perustan, jolle seuraavien vuosisatojen suomalainen tiede rakentui.