Carl Reinhold Sahlberg

Sahlberg toimi Turussa eläintieteen ja kasvitieteen professorina 1818-1828. Hänen koko tutkimusharrastuksensa suuntautui hyönteisiin ja niistä ennen kaikkea kovakuoriaisiin. Sahlbergin huomattavimmaksi julkaisuksi tulikin suomalaisten kovakuoriaisten luettelo Insecta. Kuitenkin Sahlbergin suurin merkitys oli epäilemättä hänen opetustyössään ja toiminnassaan luonnonhistorian harrastuksen herättämiseksi. Jo 1810-luvulta alkaen hän teki ylioppilaiden kanssa retkeilyjä eri puolille Varsinais-Suomea, ja lähinnä näiden retkien tuloksena syntyi 1821 ylioppilasyhdistys Sällskapet för Finsk Zoologie och Botanik, josta Helsingissä 1829 muovautui Societas pro Fauna et Flora Fennica, maamme vanhin yhä toimiva tieteellinen seura. Sahlberg toimi sen puheenjohtajana kahden vuosikymmenen ajan vuoteen 1841, jolloin hän, oltuaan filosofisen tiedekunnan promoottorina edellisvuoden suuressa riemupromootiossa, jäi eläkkeelle ja vetäytyi kartanoonsa Yläneelle. Siellä hän viljeli ja laajensi Huvitus-nimen saanutta hedelmätarhaansa elämänsä viimeisten kahden vuosikymmenen ajan, säilyttäen reippaan mielensä ja huumorintajunsa korkeaan ikään asti.