Kollegat, ystävät ja kiistakumppanit

Tutkimuksessa valotetaan suomalaisten arkeologien, etenkin A. M. Tallgrenin (1885‒1945), Aarne Äyräpään (1887‒1971) ja C. A. Nordmanin (1892‒1972) ulkomaisia yhteyksiä. Millaisena arkeologit näkivät tehtävänsä? Miten he reagoivat aikansa poliittisiin jännitteisiin ja maailmansotiin? Miten katkenneita yhteyksiä palautettiin rauhan tultua? Tutkimuksessa analysoidaan myös tutkijoiden käymiä keskusteluja Suomen vasarakirveskulttuurin alkuperästä ja Venäjän pronssikaudesta. Suomalaisten arkeologien verkostot suuntautuivat aluksi sekä itään että länteen, mutta 1930-luvulta alkaen lännen merkitys kasvoi. Skandinavia oli aina keskeinen väylä kohti muuta Eurooppaa. Läheisimmät arkeologikontaktit muodostuivat yleisiksi ihmissuhteiksi, jotka ylittivät ahtaat tieteenalarajat.