Political Elite Action

Tom Moring osoittaa artikkeliväitöskirjassaan, kuinka suomalainen poliittinen eliitti on sotien jälkeisenä aikana toiminut, eliitin strategiat ja toiminnan ilmenemisen. Tapaustutkimuksia kohdistetaan Suomen sodanjälkeisiin murroskohtiin: ensimmäiset sodanjälkeiset vuodet, suomalaisen konsensuspolitiikan vakiinnuttaminen 1960-luvulla sekä eliittitason toimijoiden välille syntynyt ristipaine sen jälkeen kun SDP:n ja Kokoomuksen välinen hallitus muodostettiin 1987. Moringin mukaan poliittisten johtajien, eliitin, yhteistyö näyttäisi asettuneen etusijalle jopa äänestäjä- tai puoluetasolla tapahtuvan suosionmenetyksen kustannuksella. Esimerkkeinä hän mainitsee SKP:n toiminnan 1944–1948, oikeusministeri Urho kekkosen toiminnan sotasyyllisyysoikeudenkäynnin aikana, Väinö Leskisen päätöksen asettua Kekkosen taakse ennen vuoden 1968 presidentin vaaleja sekä Harri Holkerin tukeutumisen konsensukseen profiloinnin sijasta vuoden 1988 presidentinvaalikampanjassa.