Minuuden liitupiiri

Paavo Rintalan 1980- ja 1990-luvun taitteessa kokema muutos oli radikaali ja teki historiallisen todellisuuden kronikoitsijasta oman sisäisen maailmansa tarkkailijan. Luopuessaan kansallisista ongelmanasetteluista Rintala ryhtyi etsimään kiinnekohtia ja hengenheimolaisia, eritoten niiden saksalaisten ja venäläisten keskuudesta, jotka toinen maailmansota oli pakottanut kärsimään maanpäällisen helvetin kauhut. Pirkko Alhoniemi osoittaa tutkimuksessaan, kuinka kirjailijan kuusi viimeksi ilmestynyttä proosateosta käyvät keskenään intensiivistä vuoropuhelua ja kuinka hänen etiikkansa ja estetiikkansa sulautuvat yhtenäiseksi elämän filosofiaksi.