Melankolian paluu

Melankolian kaksituhatvuotinen historia on täynnä muodonmuutoksia. Antiikissa melankolia oli erikoislaatuisten yksilöiden luonteenlaatu, joka kannusti rajarikokseen. Klassinen moderni tunnisti puolestaan melankoliassa kokemuksen todellisuuden mielettömyydestä ja samalla mahdollisuuden sen ylittämiseen.

Itsetoteutuksen, omien unelmien tavoittelun ja aktiivisuuden nimeen vannovan nykyajan voisi kuvitella karkottaneen melankolian tiehensä. Silti melankolian haamu kummittelee nykymasennukseen liitetyissä ylitsepääsemättömissä syyllisyyden, häpeän ja katumuksen tunteissa. Itseensä kääntynyt ja toimintakyvyttömyydestä kärsivä melankolikon hahmo ei siis ole kadonnut kollektiivisesta mielikuvituksesta.

Melankolian paluu on filosofiskirjallinen essee, jonka lähtökohtana on diagnoosi masennuksesta 2000-lukua leimaavana aikalaissairautena. Esseessään Jaakko Vuori lähilukee suomalaista autofiktiokirjallisuutta, josta tunnistaa masentuneisuuden erityisen muodon: uuden luovan keskiluokan melankolian, joka läpäisee kokemuksen elämästä kapitalistisessa yhteiskunnassa.