Lukija, kirjoittaja, kansalainen

Mitä tekemistä nationalismilla ja kieliopilla oli toistensa kanssa? Miksi kaunokirjoitus oli kansalaistaito? Tässä tutkimuksessa suomen kielen lukemisen ja kirjoittamisen opetusta tarkastellaan suhteessa 1800-luvun lopun ja 1900-luvun alkupuolen kulttuuriseen, sosiaaliseen ja koulutuspoliittiseen taustaan.

Lukija, kirjoittaja, kansalainen käsittelee luku- ja kirjoitustaidon opetusta ja sen erilaisia tavoitteita Oulun suomenkielisten kansakoulujen ja Oulujoella sijainneen, Itä-Karjalan pakolaisille tarkoitetun Maikkulan kansakoulun kautta. Koulujen arkistoaineistoihin, opas- ja oppikirjallisuuteen sekä opetusmateriaaleihin perustuva tutkimus havainnollistaa, mitä luku- ja kirjoitustaidolla tarkoitettiin, millä tavalla opetusta suunniteltiin ja miksi kykyä lukea ja kirjoittaa pidettiin niin tärkeänä.

Tutkimus sijoittuu osaksi suomalaisen peruskoulutuksen sekä luku- ja kirjoitustaidon historiaa. Se kertoo myös rakentumassa olleesta kansallisvaltiosta ja kansalaisyhteiskunnasta, jotka tarvitsivat luku- ja kirjoitustaitoista väestöä eri tavalla kuin aiemmin.