Kuviteltu aatelismies

1800-luvun nouseva sivistyneistö tarvitsi vastustajan määritelläkseen identiteettinsä ja oikeuttaakseen poliittisen nousunsa. Vanhempaa eliitin tyyppiä edustavaa ruotsinkielistä aatelia haluttiin syyttää vallitsevista yhteiskunnallisista epäkohdista, ja se nähtiin modernisaation, kansallisen yhtenäisyyden, demokratian, tasa-arvon ja emansipaation vastustajaksi. Teos tarkastelee 1800-luvun eliittien vallanvaihdosta, jossa avainasemassa oli kirjallisen kulttuurin nopea kehittyminen. Sivistyneistön luoma viholliskuva aatelista läpäisi tehokkaasti aikakauden julkisuuden niin kaunokirjallisuudessa, kansallisen historian kokonaisesityksissä, lehdistössä kuin valtiopäivilläkin.