Aatteesta ammatiksi

Työväenliike syntyi maaseutuvaltaiseen Suomeen 1800-luvun lopulla muualta opituin opein ja esimerkein. Liike organisoitui paitsi aatteellisena ja ammatillisena liikkeenä, myös taloudellisen toiminnan eri alueilla. Liikkeen voimakas kasvu vaikutti paitsi yksilötason yhteiskunnallisiin mahdollisuuksiin, myös loi pohjaa kielteisiin ja liikkeen yhtenäisyyttä rapauttaviin ilmiöihin. Teos kuvaa työväenliikkeen ja liikkeeseen sitoutuneiden nousua ja kriisejä kahden keskeisen vaikuttajan vaiheiden kautta 1900-luvun alkuvuosikymmeninä. Aviopari Julius Nurminen ja Anna Haverinen (ent. Nurminen) toimivat työnväenliikkeessä ja olivat kumpikin useamman kauden kansanedustajina.