Meän tapa puhua

Tutkimuksessa tarkastellaan yhtä abiturienttivuosikertaa edustavien pellolaisten samaistumista kotiseutuunsa ja heidän alueellisen identiteettinsä rakentumista murteen käytön ja murretietoisuuden kautta. Murteen käyttöä, kielitietoisuutta ja tapoja puhua kielellisestä identiteetistä peilataan eroihin, joita tutkimuksessa ilmenee nuorten ympäristösuhteissa. Yksilölliset erot murteellisuudessa näyttävät kytkeytyvän eroihin alueellisessa samaistumisessa. Uutta tietoa on, että ”h:n päältä puhuvien” tornionlaaksolaisten kielitaju ulottuu erottamaan tornionlaaksolaiset h:t muualla esiintyvistä h-muodoista.