Kohti Kalevala-sarjaa

Uuno Klami (1900‒1961) oli menestynein maailmansotien välillä julkisuuteen tullut suomalainen säveltäjä. Klami oli säveltäjänä myös kiistelty. Hänen musiikkinsa koettiin usein fragmentaariseksi, muista säveltäjistä muistuttavaksi ja ilmaisultaan oudon objektiiviseksi; sen käsitteellistäminen oli aikalaisille vaikeaa. Historialliskriittisen, materiaalilähtöisen ja kontekstualisoivan tutkimuksen kaksi toisistaan erottamatonta tavoitetta ovat Klamin tyylin ja sen kehityksen käsitteellistäminen ja kuvaaminen sekä kahden erikoislaatuisen musiikkikaupungin, Helsingin ja Pariisin, erittely hänen kehityksensä maaperänä. Tutkimuksessa oletetaan ja kuvataan subjektiivinen vaikutin, joka ohjaa luovan yksilön tekemään yhdenlaisia mieluummin kuin toisenlaisia valintoja. Ranskalainen ja venäläinen musiikki olivat osa Klamin suomalaista koulutusta, mutta hänen tuotantoonsa ilmestyy Pariisin-opintovuonna 1924‒25 eklektinen (valikoiva) asenne suhteessa aiempiin musiikkiohjelmistoihin. Kotimaassa Klami integroitui menestyksellisesti kansallisen kulttuurin vaikuttajien verkostoon, jonka piirissä Kalevala-sarjan 14 vuotta kestänyt syntyprosessikin (1929‒43) toteutui